Madeleine Thien - Do Not Say We Have Nothing

Tunnelma kirjan jälkeen: Valinnanvapaus <3 Lankakerä, jonka päät risteilevät ja joka pyörii lopulta pimeyteen.

Madeleine Thienin neljäs teos kertoo Kiinan vallankumouksista sekä niiden vaikutuksista kahteen muusikkoperheeseen 1940-luvulta tähän päivään. Pienten ihmisten kohtalot valtion sisäisessä myllerryksessä on kuvattu erinomaisesti ja kirja osoittaa, että poliittisen valtakamppailun jäljet eivät katoa näkyvistä, vaikka niistä aktiivisesti Kiinassa vaietaankin.

Miltä tuntuisi elää maassa, jossa et voi valita puolisoasi, ammattiasi, työpaikkaasi, asuinpaikkaasi tai lastesi määrää? Maon Kiinassa puolue pystyi päättämään toverin asiat parhaaksi katsomallaan tavalla. Teoksen keskiössä ovat nuoret muusikot Sparrow, Zhuli ja Kai, joiden elämään vaikuttavat vanhempien vastavallankumouksellisiksi nimetyt teot sekä musiikki, joka tuomitaan porvarilliseksi ja kaikin tavoin turmiolliseksi. Jokainen pyrkii selviytymään tilanteesta omalla traagisella tavallaan.

Kun aloitin lukemaan kirjaa, en meinannut millään päästä kertomuksen kyytiin. Menin sekaisin ihmisten nimissä ja ajankohdissa, sillä teoksessa kulkevat rinnakkain nykyhetki ja mennyt. Mutta kun teos pääsi vauhtiin ja henkilöt tulivat tutuiksi, kirjan imu oli todella vahva ja tapahtumat jäivät pyörimään mieleen pitkiksi ajoiksi. Erityisen hyvin teos vangitsi mielestäni perheiden hajoamisen ja siihen liittyvän tuskan; työleirille lähetetty sukulainen on jatkuvasti mielessä, vaikka sukulaisuussuhde täytyy kieltää ja sisaruussuhteet katkeavat puolueuskollisuuden mukana. Tällainen tilanne on yhä Pohjois-Koreassa, missä puolue ohittaa tärkeydessään kaiken muun.

Ihmisiä ajaa eteenpäin kuitenkin toivo ja usko siitä, että seuraavalla sukupolvella asiat ovat paremmin. Thienin romaani ei pursuile iloa, mutta musiikki on se vihreänä versova toivo, joka siirtyy sukupolvelta toiselle ja kuljettaa mukanaan tarinoita.

Hitaasta alusta ja hetkittäin turhan ylenpalttisista kuvailuista huolimatta Do Not Say We Have Nothing oli loistava vuoden 2016 lopetus. Suosittelen teosta henkilöille, joiden mielestä moraalissa on harmaan sävyjä ja jotka ovat kiinnostuneita vallankumousten vaikutuksista ihmiskohtaloihin.